Playin’ Story -hankkeen taustaa

Kaikkien maailman lasten tulee saada leikkiä – Playin’ Story -hanke puolustaa lapsen oikeutta omaehtoiseen leikkimiseen

Playin’ Story -hanke syntyi syksyllä 2002. Tuolloin muutamat kasvatusalan ammattilaiset kokoontuivat pohtimaan, olisiko olemassa keinoja lisätä lasten omaehtoista leikkimistä. Osa Juuso ja Jalmari -tarinoista oli jo syntynyt: päätettiin kokeilla, voisiko tarinoiden avulla synnyttää leikkimisen tarvetta.

Tarinoita luettiin koulussa, päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja muutamissa yksityiskodeissa. Kaikkien kokeilijoiden tuntuma oli sama: lapset samaistuvat leikkiviin tonttulapsiin ja samalla innostuvat itsekin leikkimään. Lapsi löytää kadonneen leikkinsä yleensä helposti. Aikuisen on vaikeampi uskoa, miten tärkeää omaehtoinen leikkiminen on myönteiselle kokonaiskehitykselle.

Kaikkien lasten lähellä olevien aikuisten tulisi huolehtia, että lapset saavat leikkiä omaehtoisesti joka päivä. Omaehtoisen leikin lapset keksivät itse, ja he toimivat siinä oman mielikuvituksensa voimin. Leikki on lasten luonnollinen tapa käsitellä kohtaamiaan asioita ja ilmiöitä. Aikuiselle lasten leikin pitäisi olla iso osa tavallista, ohjelmoimatonta arkea: kun lapsi on ensin saanut riittävästi leikkiä, vasta sitten kannattaa miettiä, mitä muuta lapsen elämään mahtuu.

Playin’ Story -hankkeen tavoitteena on nostaa omaehtoinen leikki sille kuuluvaan arvoonsa. Pyrkimyksenä on samalla vaikuttaa aikuisiin niin kotona kuin päivähoidossa, jotta he ymmärtäisivät leikin ratkaisevan merkityksen lapsen myönteiselle kokonaiskehitykselle.

Playin’ story -hankkeessa kehitetään välineitä ja menetelmiä sekä herätellään keskustelua ja tutkimusta, jotka tukevat lasten omaa leikkiä. Nämä menetelmät ja välineet ovat apuna kasvattajille ja vanhemmille, jotka haluavat antaa tilaa lapsen omaehtoiselle leikille.

Lasten oma leikki tarkoittaa tässä yhteydessä lapsen itsensä luomaa, ei aikuisten ohjaamaa leikkiä. Omaehtoinen leikki kehittää luonnostaan mm. lapsen sosiaalisia taitoja. Playin’ story -hankkeen pohjana ovat Juuso ja Jalmari -sadut.

Miksi sadut on kirjoitettu?

Nykyään puhutaan paljon lapsuuden lyhenemisestä, arjen hallinnan puutteesta, hukassa olevasta vanhemmuudesta sekä lasten ja nuorten sosiaalisista ongelmista. Myös keskustelu yksinäisestä lapsesta on noussut ajankohtaiseksi asiantuntijoiden puheissa. Juuso ja Jalmari -sadut ovat sellaisenaan konkreettinen apuväline vanhemmille ja kasvattajille. Lapsi voi saada saduista sysäyksen omiin leikkeihinsä. Aikuinen voi puolestaan satujen avulla nähdä leikin maailmaa lapsen silmin. Aikuinen pääsee lähemmäksi lapsen maailmaa, jolloin lapsen yksinäisyyden kokemukset vähenevät. Leikin merkityksen ymmärtävä aikuinen huolehtii siitä, että lapsilla on aikaa ja rauhaa rakennella omia leikkejänsä.

Juuso ja Jalmari -sadut haluavat omalta osaltaan suojella lasta ja lapsuutta. Satujen avulla halutaan helpottaa vanhempien ja muiden kasvattajien työtä. Niillä korostetaan tavallisen arjen arvoa ja pyritään rauhoittamaan kiireistä elämänmenoa.

Miten Kuunsäde sanoikaan?

“Pienten tonttulasten pitää saada leikkiä!”